picit

Verba (v)

  1. → memicit
KBBI III
pi·cit v, me·mi·cit v memencet;

~ rakyat, ki memeras rakyat;

ter·pi·cit v 1 sudah dipicit; terpijat; 2 tertekan;

pi·cit·an n 1 hasil memijit; pijatan; 2 hasil menekan
pici ~ picik ~ picing ~ picis ~ picisan ~ picit ~ picitan ~ pico ~ picu ~ picung ~ pidada